Kaupallinen yhteistyö: VR

Sinä lauantaina me kävimme iltasella taloyhtiön saunavuorolla tavanomaiseen tapaan. Mutta saunan jälkeen emme vetäneetkään suorilta päälle yökkäreitä, vaan napsautimme valmiiksi pakatut matkalaukut kiinni, heitimme toppatakit niskaan ja vedimme saunan jäljiltä märkien hiustemme päälle pipot. Yöunille me kävisimmekin oman kodin sijaan yöjunan makuuhytissä. Tästä alkaisi seikkailu kohti Lappia!

Me siis matkasimme taannoiselle viikon mittaiselle hiihtolomalle Lappiin yhteistyökumppanini VR:n kuljettamana. Aloin alkutalvesta haaveilla reissusta pakkasten ja tuntureiden keskelle, ja vasta varmistettuani epäuskoisena asian monta kertaa, uskoin ja ymmärsin meidän voivan matkustaa mukavasti aina Äkäslompoloon ja Ylläkselle asti ihan ilman autoa. Olin kuvitellut, että viimeistään juna-asemalta pitäisi ottaa vuokra-auto alle, mutta ei. Kenenkään meistä ei tarvinnut ajaa kilometriäkään koko viikon aikana.

Siihen nähden, miten paljon matkaamme junalla, on suorastaan kummallista, että tämä oli ensimmäinen kertamme yöjunassa. Seikkailusta halki öisen Suomen olimme kyllä haaveilleet jo monta vuotta. Se alkoi oikeastaan esikoisen toimesta, kun hän kuuli Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle -biisin vuosia sitten:

”Pedit on meille pedattuna
Lappiin lähtee tää yöjuna
Alasänky sulle, yläsänky mulle
Nyt on aikaa tonttuilulle
Esille lelut, paperit ja tussit
Juna on parempi kun autot ja bussit
Täällä voi leikkiä, tehdään maja
Isäkin hymyilee kun se ei aja.”

Ja kutkuttavaa seikkailun makua tosiaan oli ilmassa, kun nousimme hieman ennen puoli yhdeksää illalla junan kyytiin kapsäkkeinemme. Meidän kolmen hengen makuuhyttimme oli vanhassa sinisessä vaunussa, minkä otimme heti merkkinä seikkailusta. En tiedä, kuinka kauan noita junavaunuvanhuksia vielä raiteilla voi kokea, mutta tulipa nostalginen olo, kun ympärille kietoutui tuttu tuoksu jostain menneisyydestä: auringon polttama pöly, pakkasen rapea pellava ja joku nimeämätön rautainen vivahde, jonka arvelisin kai liittyvän jotenkin junan koneiston rasvaukseen.

Yöjunissa alle 10-vuotiaat lapset pääsevät matkustamaan ilmaiseksi aikuisen kanssa samalla makuupaikalla. Omasta makuupaikasta lapset taas saavat 30 prosentin alennuksen, kuten opiskelijat ja eläkeläisetkin. Ilmaispaikkoja ei harmillisesti pysty varata netistä, vaan ne järjestyvät soittamalla VR:n asiakaspalveluun tai käymällä asemalla, jolla on lipunmyyntiä. Samalla voi tilata sänkyihin tarvittaessa lasten turvaverkon.

Me päädyimme ottamaan paikan toiselle lapselle, jotta yö sujuisi mukavammin. Kolmen hengen hytit ovat aina vanhoissa sinisessä vaunussa, ja niitä on vain Kolariin menevillä yhteyksillä. Me olisimme kyllä mahtuneet myös kahden hengen hyttiin, jollaisia kaikki uusissa kaksikerroksisissa makuuvaunuissa olevat hytit ovat. Mutta luultavasti näin kaikki (tai ainakin unieni kanssa herkkis minä) kuitenkin nukkuivat paremmin.

Uusien makuuvaunujen alakerrassa on myös väliovella yhdistettäviä hyttejä, jolloin saadaan neljälle hengelle hytti. Uusien makuuvaunujen yläkerrassa jokaisessa hytissä on oma suihku ja vessa,  ja niillä hyttipaikoilla on hintaa viisi euroa enemmän kuin alakerran ja vanhojen vaunujen paikoilla, joissa vessat ja suihkut jaetaan muiden matkaajien kanssa. Täällä voi tutustua tarkemmin uusien kaksikerroksisten makuuvaunujen anatomiaan.

Lapset ottivat pikkuruisen yhden yön tehoyksiömme haltuunsa alta aikayksikön, ja levittelivät mukaan ottamansa lelut katonrajassa olevalle kolmannelle makuupunkalle. Matkalaukkumme sujahtivat kätevästi alimman punkan alle, ja yöseikkailua varten varaamamme tavarat olimme pakanneet erikseen reppuihin: yökkärit, hammasharjat, puhelimien laturit, kosmetiikat ja vähän naposteltavaa. Etenkin lumesta märkien talvikenkien kanssa puljatessa oli kiva, että lapsilla oli mukana myös tossut.

Yöjunaan on hyvä ottaa mukaan myös omaa juomavettä mukaan, sillä junien hanojen vettä ei suositella juotavaksi. Hyteissä on myös yhdet vesipullot matkaajille valmiina – sinisissä makuuhyteissä ne on jemmattu oranssiin peilikaappiin, jota me ei tajuttu edes avata. Ravintolavaunusta toki saa ostettua pullotettua vettä, jos omien juomavesien pakkaus unohtuu. Noin muuten kaikki yöpymiseen tarvittava löytyy makuuhytistä. Sänkyihin on pedattu petivaatteet ja jokaiselle matkustajalle on varattu pieni pyyhe. Suihkullisissa hyteissä matkustajia odottavat sitten ihan kunnon kylpypyyhkeetkin.

Iltapalalle me lähdimme ravintolavaunuun. Jos pitkän matkan junissa on ihan omanlaisensa tunnelma, yöjunassa tunnelma nousee vielä ylemmäs, tai oikeastaan tiivistyy vielä kotoisammaksi. Lämmin sanaporina sai murteet sekoittumaan toisiinsa, ja kun toinen tilasi flanellisissa yökkäripösyissä iltapuuroa mustikoilla, toinen istui nurkkapöydässä viinilasin ja kirjan kanssa.

Me menimme enemmän siihen mustikkasarjaan, kun tilasimme iltapalaksi myös ehtoolla tarjoiltavat aamiaissetit ja lisäksi vielä munakkaan ja kasvispiirakan. Ravintolavaunussa oli samanlaista nostalgista tunnelmaa kuin makuuhytissämmekin, ja tuntui kuin olisimme istuneet iltapalalla Aki Kaurismäen elokuvassa. Omatkin eväät olisivat tietty olleet mahdolliset ja säästäneet reisspubudjettia, mutta me söimme kotona reissua varten kaapit niin tyhjiksi, että niistä ei oikein kunnon evästä saanut loihdittua.

Vatsat erikoisherkkukaakaosta onnellisina kävelimme pitkän junan läpi takaisin makuuhyttiimme ja vaihdoimme päälle yökkärit. Iltapisuille hiivimme käytävän vessaan, mutta hampaat ja kasvot pystyimme pestä hyttimme omassa oranssissa pesualtaassa. Hytissä oli hiostavan kuuma, ja yritimme väännellä hytin lämmitysnipstaakelia pienemmälle, mutta siitä ei tapahtunut suuntaan tai toiseen mitään. Oli suosiolla avattava ikkuna ulos, ja lukea iltasatu kuunnellen raiteiden klonksutusta.

Sadun jälkeen puoliso ja lapset nukahtivat hetkessä, vaikka kolmikon kaksi nuorimmaista olivat sitä mieltä, että yhtään ei nukuta ja parempi idea olisi kiipeillä apinana kolmen sängyn väliä. Kuopus nukkui isänsä kainalossa alapunkassa, esikoinen pehmolelujensa seassa keskipunkassa ja minä kiipesin yläpedille. Luin vielä hetken kirjaa, kunnes jossain Tampereen kohdilla sammutin valon ja annoin junan heijata minut uneen.

Aamulla heräsimme kahdeksan jälkeen, kun juna seisahtui vaimeasti töksähtäen Kemin juna-asemalle. Noin vain, nukkuen halki Suomen. Teimme aamutoimet ja lähdimme sitten aamupalalle ravintolavaunuun. Tuntui, että uni sekoittui vielä todellisuuteen. Istuimme vähän vielä tokkuraisina aamupalojamme mutustaen, ja ikkunoista näkyi sinisenään heräilevä maisema, jossa metsät olivat saaneet ylleen tykkylumikuorrutuksen ja jossa hiljalleen alkoi näkyä mäkiä, joita helsinkiläinenkin jo varovaisesti uskalsi sanoa tuntureiksi.

Lopunmatkaa pötköttelimme hytissämme pelaillen ja katsoen tätä Äidin Puheenvuoron Inarin tubekanavalleen tekemää videota yöjunasta, kunnes yhdentoista aikoihin olimme perillä Kolarissa. Tässäkään vaiheessa ei alle tarvinnut napata vuokra-autoa saati omaa autoa, vaan hyppäsimme juna-aseman pihasta vielä reiluksi puoleksi tunniksi junabussiin, joka vei meidät Äkäslompoloon, Ylläksen kupeeseen.

Mutta niistä seikkailuista enemmän täällä, ja myöhemmin on luvassa vielä postaus meidän hiihtoretkistämme ja -reiteistämme. Kannattaa myös katsoa Lähiömutsin Instagramissa kohokohdista koko hiihtolomaviikkomme videomuotoisena.

Paluumatkalle hyppäsimme sitten vajaata viikkoa myöhemmin samaa reittiä kuin tullessakin. Silloin olimme kaikki hiihtoretkistä sen verran poikki, että nukuimme komiasti yli 11 tunnin yöunet, eli Torniosta Tikkurilaan asti. Vähän oli pölmistynyt olo noustessa Helsingin lauantaita säpisevällä rautatieasemalle, kun mukamas ihan just oli mennyt nukkumaan Lapissa.

Sen lisäksi, että en keksi mukavampaa tapaa matkata Suomen halki kuin yöjunassa seikkaillen ja  nukkuen, on junamatkaaminen myös ilmastoteko. Täällä voit vertailla junalla, autolla ja lentokoneella matkustamisen päästöjä eri paikkakuntien välillä matkustaessa. Esimerkiksi meidän mummilareissu Vaasaan ja takaisin koko perheeltä säästää tuon VR:n laskelman mukaan 1 479,76 kiloa CO2-päästöjä verrattuna lentämiseen. Autolla ero on tietty pienempi, mutta silti selkeä. Ja noh, meillä sitä autoa ei edes ole.

Kolariin matkatessa päästölaskelmien tekeminen ei ole ihan yhtä helppoa, sillä toisin kuin Oulusta Rovaniemen kautta Kemijärvelle vievä rataosuus, Kolariin vievää ratapätkää ei ole vielä sähköistetty. Niinpä Kolariin mennessä sähköveturi vaihdetaan Oulussa diesel-veturiin.

Sitten vielä tuttuun tapaan reissumme budjetti. Sen kanssa monessa kohtaa olisi voinut halutessaan säästää. Yöjuniinkin voi ajoissa varaamalla saada itselleen säästölipun, jolloin Suomen halki voi matkata pötkötellen 49 eurolla. Mökeissä oli myös melkein puolet halvempia vaihtoehtoja, mutta koska mökki oli niin iso osa hiihtoloman onnea, halusimme panostaa siihen. Olisimme voineet myös roudata omat hiihtovälineet meille aikuisille, mutta helpotimme kulkemista vuokraamalle nekin.

Ja apua joo, älkää kysykö tuosta ruokakappalaskusta. En tajua, ihan järkyttävä summa kannettiin matkakassaa paikalliseen ruokakauppaan. Ostettiin kyllä vähän herkkujakin, mutta muuten ihan perusruokaa mökillä valmistettavaksi ja hiihtoretkille evääksi laitettavaksi. Aika kalliit perunamuusit ja eväsleivät tulivat.

Oli miten oli, todettiin molemmat puolison kanssa, että oli kyllä sen arvoinen reissu. Lappi ja yöjunamatkaamisen mukavuus vaikuttivat niin kovin, että ollaan katseltu Levin kyljessä olevan Kittilän mökkejä ensi vuoden hiihtolomaa ajatellen jo nyt. Sinnekin kun pääsee ottamalla yöjunan Kolariin ja jatkamalla siitä vajaan tunnin bussimatkan verran Kittilään.

Tässä reissun kulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

(junakulut ovat osa yhteistyötä, muut reissun osat omakustanteisia)

  • Junaliput kolmen hengen makuuhytissä neljältä hengeltä Helsinki-Kolari-Helsinki: 676 euroa
  • Iltapala, aamupa ja illallinen junassa: 150,90 euroa
  • Bussiliput Kolari-Äkäslompolo-Kolari: 71,30
  • Mökkimajoitus (sisältäen takkapuut, loppusiivouksen ja liinavaatteiden sekä pyyhkeiden vuokran): 940 euroa
  • Taksit: 82,60 euroa
  • Ruokakauppa: 289,60 euroa
  • Ravintolat: 151,5 euroa
  • Latukahvilat: 73,50 euroa
  • Hiihtokamojen vuokraus (koko ajaksi): 222 euroa
  • Ahkioiden vuokraus (koko ajaksi): 140 euroa
  • Lasten laskettelukamojen vuokraus (laskettelukoulun ajaksi): 20 euroa
  • Lasten yksityiset lasketteluopettajat: 74 euroa
  • Yhteensä: 2891,40 euroa

Siinä se on, yksi vuosi helsinkiläisen mutsin ja sen kahden mukulan elämää. Yksi kuva joka viikolta, 52 väläystä lapsiperhearjesta vuonna 2018.

Valtaosan kuvista on napannut puolisoni, ja aika moni otos on tallennettu käyttämällä kameraan yhdistettyä puhelinta laukaisimena. Muutaman kerran sopivan tilanteen tultua kohdalle, olen tökännyt kameran ystävien tai ohikulkijoiden käteen ja pyytänyt ottamaan kuvan. Näitä kuvia kun ei suunniteltu, vaan ne syntyivät siinä hetkessä.

Yleisen ajankuvan lisäksi vuoden ajan ylläpitämäni arkikuvasarja on myös ihana muisto minulle ja lapsille. Vaikka arkikuvien takana olevat tekstit ovat välillä edenneet mollissa ja toisinaan sähisseet kirosanoja, kuviin on tallentunut sen kaiken sähellyksen ja paikoittaisten murheiden takana oleva kauneus ja onni: perhearki.

Täältä selaamalla taaksepäin löytyy myös vuosi 2015 ja sen joka viikkoinen arkikuva. Ehkä siis parin vuoden kuluttua tehdään tämä taas, mistäs sitä tietää.

Viikon 47 hääkuva: Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com


xxx video free sex video पॉर्न विडियो European websites European News Web Shopping cheap hydro flask cheap fjallraven backpack News web cheap yeti cups